Viime aikoina on facebookissa pyörinyt monta keskustelua agilityn "terveellisyydestä" ja treenaamisen aloittamisesta liian aikaisin. Ihan kaikkiin ajatuksiin en yhdy, mutta pidän kyllä agilityä erittäin kuormittavana lajina koiralle ja monesti ihmettelenkin ihmisten kiirettä aloittaa treenaus.
Kyllä, pidämme itsekin pentuagilityä.. Ja monelle koiralle se on ns hyvä harrastus ja tulee tehtyä ohjaajan kanssa edes jotain kivaa. Hyppyjä kurssilla ei oteta ja lähinnä tutustutaan ohjaustekniikoihin ja tosiaan yhdessä tekemiseen. Eri asia onkin sitten, jos ohjaaja on kovin tavoitteellinen ja pentu käy monta kertaa viikossa treenaamassa eri kursseilla ja tämän lisäksi vielä lenkillä ym.
Omat tämän hetkiset agilitykoiramme aloittivat treenauksen reilun 1 vuoden iässä. Mikä kiire on treenata jos kisaamaan pääsee vasta 18 kk iässä? Tuo aikataulu oli meidän otuksille ihan riittävä..
Ja mikä oli silti lopputulos? Toinen koiramme makaa kotona häkissä polvileikkauksen jäljiltä.. Kyseessä oli vielä se alunperin nopeampi koira. En kuitenkaan usko, että tilanne on sama enää kuntoutuksen jälkeen, jos edes koskaan päästään agilityradoille tai kisaamaan missään muussakaan lajissa. Edesmenneen malikkamme, Alffin, kohtalo oli osittain sama. Hyppy siivekettä päiten ja kerien alas, polvi vaurio. Alffilla vaurio vaan tajuttiin liian myöhään ja nivelrikko ym muutokset olivat jo "tuhonneet" harrastusuran joka lajissa. Säälittävää mutta todellista.. Nämä kaksi tapausta voidaan ihan konkreettisesti todentaa tulleen agilitystä, mutta kolmas on vielä edesmennyt shelttimme Vili. Vilin ura loppui 6 vuotiaana nivelrikkoon.. Tehtiinkö Vilin kanssa jotain sellaista, joka aiheutti / edesauttoi nivelrikon? Näin jälkikäteen on vaikea sanoa..
Jotta koko kirjoitus ei ole negatiivinen, niin onhan meillä kuitenkin Max. Max kisasi vielä viime syksynä 10 vuotiaana agilityssä. Ei Maxin urakaan ihan ilman tapaturmia ole mennyt, mutta vaikka koiran niskaa jäykistettiin muutama vuosi sitten, niin se ei ole menoa juurikaan haitannut. Max sai monta vuotta lisää kisa-aikaa.. Miksi puhun kisa-ajasta enkä normaalista elämästä? Maxin elämän tärkein asia on ollut agility, koira on elänyt agilityn kautta ja rakastanut lajia. Tällä hetkellä Max on virallisesti eläkkeellä ja sen kyllä huomaa. Osittain tuntuu, että koira "kuihtuu" pois.. Max ei ole enää se sama Max joka ennen pääsi mukaan kisaamaan ja treenaamaan, nyt Max vain katselee masentuneena pöydän alta, että taas ne muut pääsee ja minä joudun jäämään tänne :(
Suosittelen kuitenkin lukemaan alla olevien blogien kirjoitukset. Niissä on ajatuksia herättäviä aiheita.. Miettikäämme siis hieman miten niitä koiria treenataan, onko lihashuolto ym kunnossa, tarviiko koira lepotaukoja lajista, onko kilpailualustoilla merkitystä koiran terveyteen ja se tärkein, muistetaan sekä verrytellä, että jäähdytellä koiramme!
Plikan tarina
Nuoren koiran treenauksesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti