torstai 27. helmikuuta 2014

Pennut melkein 2 viikkoa

Pennut kasvavat hyvää vauhtia ja isoin pennuista saavutti eilen 200g rajapyykin painon suhteen.
Tässä eilen otettuja kuvia typyistä. Kuvat J. Järvinen:
Kilpikonna tyttö
 
Ruskea tyttö
 
Suklaa tyttö
 
 
Lisää kuvia löytyy osoitteesta: Cattish pentue 2-viikkoa
 
 

perjantai 21. helmikuuta 2014

torstai 20. helmikuuta 2014

Agility, koiran ilo vai tuho?

Viime aikoina on facebookissa pyörinyt monta keskustelua agilityn "terveellisyydestä" ja treenaamisen aloittamisesta liian aikaisin. Ihan kaikkiin ajatuksiin en yhdy, mutta pidän kyllä agilityä erittäin kuormittavana lajina koiralle ja monesti ihmettelenkin ihmisten kiirettä aloittaa treenaus.

Kyllä, pidämme itsekin pentuagilityä.. Ja monelle koiralle se on ns hyvä harrastus ja tulee tehtyä ohjaajan kanssa edes jotain kivaa. Hyppyjä kurssilla ei oteta ja lähinnä tutustutaan ohjaustekniikoihin ja tosiaan yhdessä tekemiseen. Eri asia onkin sitten, jos ohjaaja on kovin tavoitteellinen ja pentu käy monta kertaa viikossa treenaamassa eri kursseilla ja tämän lisäksi vielä lenkillä ym.

Omat tämän hetkiset agilitykoiramme aloittivat treenauksen reilun 1 vuoden iässä. Mikä kiire on treenata jos kisaamaan pääsee vasta 18 kk iässä? Tuo aikataulu oli meidän otuksille ihan riittävä..
Ja mikä oli silti lopputulos? Toinen koiramme makaa kotona häkissä polvileikkauksen jäljiltä.. Kyseessä oli vielä se alunperin nopeampi koira. En kuitenkaan usko, että tilanne on sama enää kuntoutuksen jälkeen, jos edes koskaan päästään agilityradoille tai kisaamaan missään muussakaan lajissa. Edesmenneen malikkamme, Alffin, kohtalo oli osittain sama. Hyppy siivekettä päiten ja kerien alas, polvi vaurio. Alffilla vaurio vaan tajuttiin liian myöhään ja nivelrikko ym muutokset olivat jo "tuhonneet" harrastusuran joka lajissa. Säälittävää mutta todellista.. Nämä kaksi tapausta voidaan ihan konkreettisesti todentaa tulleen agilitystä, mutta kolmas on vielä edesmennyt shelttimme Vili. Vilin ura loppui 6 vuotiaana nivelrikkoon.. Tehtiinkö Vilin kanssa jotain sellaista, joka aiheutti / edesauttoi nivelrikon? Näin jälkikäteen on vaikea sanoa..

Jotta koko kirjoitus ei ole negatiivinen, niin onhan meillä kuitenkin Max. Max kisasi vielä viime syksynä 10 vuotiaana agilityssä. Ei Maxin urakaan ihan ilman tapaturmia ole mennyt, mutta vaikka koiran niskaa jäykistettiin muutama vuosi sitten, niin se ei ole menoa juurikaan haitannut. Max sai monta vuotta lisää kisa-aikaa.. Miksi puhun kisa-ajasta enkä normaalista elämästä? Maxin elämän tärkein asia on ollut agility, koira on elänyt agilityn kautta ja rakastanut lajia. Tällä hetkellä Max on virallisesti eläkkeellä ja sen kyllä huomaa. Osittain tuntuu, että koira "kuihtuu" pois.. Max ei ole enää se sama Max joka ennen pääsi mukaan kisaamaan ja treenaamaan, nyt Max vain katselee masentuneena pöydän alta, että taas ne muut pääsee ja minä joudun jäämään tänne :(

Suosittelen kuitenkin lukemaan alla olevien blogien kirjoitukset. Niissä on ajatuksia herättäviä aiheita.. Miettikäämme siis hieman miten niitä koiria treenataan, onko lihashuolto ym kunnossa, tarviiko koira lepotaukoja lajista, onko kilpailualustoilla merkitystä koiran terveyteen ja se tärkein, muistetaan sekä verrytellä, että jäähdytellä koiramme!

Plikan tarina

Nuoren koiran treenauksesta

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Lisäpäivitys Yodan jalan tilanteeseen..

Päädyttiin sitten kuitenkin eilen jättämään soittopyyntö polven leikanneelle lääkärille ja soitto tulikin takaisinpäin jo illalla kuuden jälkeen. Yodaa pyydettiin näytille, heti kun löytyisi vapaa aika. No ajanvarauksestahan löytyi vapaa aika heti puolen tunnin päähän eli koira autoon ja menoksi.

Yoda rauhoitettiin ja jalka kuvattiin, koska ulkoapäin ei voitu sanoa onko implantti pysynyt paikoillaan. Lopputulos oli kuvassa kuitenkin lupaava eli luutuminen on lähtenyt hitaasti käyntiin ja implantti on siististi paikallaan.


Jalassa on kuitenkin tulehdus ihonalaiskudoksessa (sisällä, haava ok) ja siihen saatiin antibioottikuuri. Seuraava kuvaus on sitten tosiaan 2 kuukautta leikkauksesta ja paraneminen tuon luutumisen suhteen näyttää lupaavalta.
Vakuutuskattohan tuli täyteen jo leikkauksen kohdalla eli tämän kertainen lasku meni kokonaan ns. omaan piikkiin reilu 300€.. Ihanan kallista!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Tilanneraportti Yodan jalasta

Leikkauksesta on nyt kuukausi aikaa ja ei kovin hyvältä näytä. Alussa paraneminen vaikutti lupaavalta ja koira jopa käytti jalkaa. Tikkien poisto sujui hyvin ja itse haava on parantunut kivasti.
Nyt kuitenkin mitä pidemmälle mennään niin sitä vähemmän Yoda käyttää jalkaa / ottaa painoa jalalle. Monesti sisällä mennään kolmijalkaisena. Yöt ja valtaosan päivästä Yoda viettää rajatussa tilassa pysyäkseen rauhassa. Välillä hän kuitenkin pääsee "touhuamaan" koko asunnossa ja tietenkin remmipissalla käydään 3-4 kertaa päivässä.
Jalan seuraava kontrolli on 2 kuukauden kohdalla ja olemme jo alkaneet pikkuhiljaa varautua siihen että parantuminen ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt..

Kuva jalasta:


On totta, että täydessä levossa koira ei ole ollut. Aina välillä Yoda löytyy sohvalta tai sängystä nukkumasta (hypännyt..). Lisäksi Yoda aina välillä pääsee pinkaisemaan ovelle.. Mutta miten pitää tuollaista otusta 24/7 siten, että se ei ottaisi yhtään juoksuaskelta tms? Jos tuo on pilannut jalan parantumisen, niin uusintaleikkaus on täysin turha. Parempaan ei täällä pystytä ilman rauhoittavia lääkkeitä :(

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pennut 2 vrk

Kaikki kolme pentua on edelleen hengissä. Keskimmäisellä ei oikein paino nouse, on tippunut yli 10%. Virkeä kaveri kuitenkin toistaiseksi eli seuraillaan.
Alla kuvasaastetta ja jokainen voi alkaa arpomaan mitä väriä kaverit edustavat:


lauantai 15. helmikuuta 2014

Syy hiljaiseloon..

Jos joku on miettinyt miksi blogi on viettänyt hieman hiljaiseloa, tai miksi täällä tarvittiin Millalle synnytysapua tai miksi meidän koulutuksissa on ollut muutaman kerran tuuraaja, niin syy on tässä:


 
 
Saimme perheenlisäystä ihmislapsen muodossa ja jotta homma ei menisi liian helposti, niin hän päätti haluta ulos sektiolla. Tämän on hieman vaikuttanut perheemme arkeen ja etenkin Kimin koulutuksiin / kisoihin. Onneksi kuitenkin itse h-hetkellä saimme Jonnan tuuraamaan koulutukset, kiitokset siitä!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Millan synnytys käynnistyi

Eilen illalla Kim löysi Millalta irronneen limatulpan vaatehuoneesta. Kyllä, ja tietenkin vielä "hienoimman" vauvan talvihaalarin päältä.
Yö menikin sitten odottavassa tilassa levottomasti, mutta mitään ei tapahtunut. sain juuri ja juuri synnytysavun hälytettyä meille, kun ensimmäinen pentu putkahti maailmaan. Ikävä kyllä pentu oli "kehittymätön" ja kuollut. Kello taisi olla 10:50.
Seuraava pentu syntyi tunnin päästä 11:53. Paino 70g ja näytti pojalta. Väristä ei ole vielä arviota, katsotaan kun turkki kuivuu ym.


Kolmas pentu syntyi 21:05. Väri on suht sama kuin ensimmäisellä, mutta sukupuoliarvaus on tyttö. Hieman tiheästi pentu hengittelee, mutta toivotaan että tasaantuu ja jää henkiin.
Neljäs pentu syntyi vähän yli kymmenen, mutta oli epämuodostunut. Täten hänet päästettiin suoraan pilven reunalle, vaikka hengissä syntyessään olikin.
Aamuyöllä kolmen aikaan kim kävi katsomassa Millan tilannetta ja yksi pentuhan sieltä oli hetken aikaa sitten putkahtanut. Pikkukaveri näytti tytöltä ja oli väriltään hieman vaaleampi kuin edelliset.
5 pentua jäi siis loputulokseksi joista henkiin jäi 3. Nyt vaan toivomme että pennut säilyvät hengissä ja kaikki menee hyvin!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Odotusta

Milla on onneksi vielä kokonaisena, vaikka viime perjantaina näyttikin jo siltä että ei kai ne pennut nyt vielä tule. Milla oli levoton ja supistuksia oli havaittavissa. Oireet taisivat kuitenkin johtua "maiseman vaihdoksesta", koska tilanne tasaantui.
Toivokaamme kuitenkin että pennut malttaisivat pysyä sisällä vähintään perjantaihin, mielellään loppuviikkoon.