torstai 4. heinäkuuta 2013

Agissa Zorro kolmosiin ja Yoda kakkosiin

Maanantaina oli iltakisat Helsingissä ja Kim ilmoitti Zorron kisaamaan viimeisen nollan toivossa ennen agirotua. Hommahan meni ihan putkeen ja agilityradalta tuli 0-tulos ja 1. sija. Tuolla tuloksella Zorro ja Kim siis nousivat agilityn kuninkuusluokkaan eli kolmosiin.
Samainen toive mutta noususta kakkosiin Kim haaveili Yodan kanssa keskiviikon iltakisoissa. Sielläkin agilityradalta napsahti 0-tulos nopeimmalla ajalla (52 koirakkoa) ja täten Yoda "ikuinen ykköluokkalainen" nousi kolmella voittonollalla kakkosiin. Yoda starttaa siis agirodussa kakkosluokassa.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

RIP Vili

Yksi on taas joukosta poissa:
TK2, varjo AVA Cabone's Blue eagle Eye
21.10.2001-29.6.2013

Vilin matka jatkui Alffin seuraksi vihreille agilityniityille.. Muistetaan Vili kuvien mukaisesti reippaana ja vetreänä shelttipoikana!


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kim ja Hilu 10. agilityn SM-kisoissa!


Perjantaina Kim pakkasi tavaransa ja lähti ajelemaan yksin kohti Kirkkonummea. Hilu tuli "omalla autolla" kisapaikalle. Kaksi starttia oli parivaljakolle tilattuna, lämmittelyä itse SM koitosta varten. 
Agilityradalla Hilu teki Kimin mukaan todella loistavan radan, 0-tulos ja hävisi kärjelle 4 sekuntia. Hilu pääsi tällä tuloksella sijalle 12./102.
Hyppyradalla Hilulle oli tullut kielto ja radan tulokseksi jäi 5. Pääasia kuitenkin, että tuli tulos eikä koirakko hyllyttänyt.
Lauantaina Kim ajeli taas kerran yksin pelipaikalle, vuorossa oli joukkuekisa jossa Kim ja Hilu edustivat Riihimäen agilityn maxijoukkuetta. Tällä kertaa olikin vuorossa todella huono rata. Kim keskeytti suorituksen seitsemännen esteen jälkeen. Jo siihen mennessä Hilu oli kerennyt touhuamaan vaikka mitä, eniten etsimään "äitiä" katsomosta.. Riman joukkue ei saanut ollenkaan tulosta..
Tästä suivaantuneena Kim päätti ottaa Hilun mukaansa meille yökylään ja passittaa "Hilun äipän" kotiin ja toivotti hyvää työpäivää sunnuntaille.
Sunnuntaina Kim sitten pakkasikin autoon sekä Maxin että Hilun. Max oli ilmoitettu kisaamaan ns. ihan muuten vaan, Max ei juurikaan edes treenaa, viettää rauhallisia eläkepäiviä. Mutta koska vaadittavat tuloksen SM-kisoihin oli kasassa, niin Kim päätti ottaa Maxin mukaan.
Finaalin karsintaratana toimi hyppyrata. Max meni ensin, mutta otti heti alusta vitosen joten loppusta otettiinkin sitten hylly.
Hilu teki karsintaradalta elämänsä radan! Hilu teki 0-tuloksen ja hävisi kärjelle vain 2 sekuntia! Tällä suorituksella Hilu oli karsintaradan 13./221. Finaali siis kutsui!
Finaaliratana oli agilityrata ja Hilu on tunnettu hitaista kontakteistaan. Muutama pitkä kaarros oli radalla tullut ja kontaktit olivat hieman hitaat, mutta 0-tulos napsahti! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kim sai maxiluokassa SM-kisoissa tuplanollan! Stten vaan jännitettiin mihin aika riittäisi.. Aika oli nimittäin melkein 5 sekuntia kärkeä hitaampi.
Summa summarum, Hilu ja Kim olivat lopputuloksissa sijalle 10. Mukana kisaamassa oli tosiaan 221 koirakkoa, eli tämä oli huippusuoritus!  Hilu oli myös kisan parhaiten sijoittunut belgi, joten mukavasti ropisi pisteitä ensi vuoden FMBB karsintaan..

Alla muutama Sirpa Saaren ottama kuva:


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Täsmennyksiä kurssiaikatauluihin

Viikolla 26 alkavilla kursseilla olisi vielä muutama paikka tilaa.

Ti klo 19-20 agilityn alkeiskurssi (tilaa)

To klo 17-18 agilityn jatkokurssi (1 paikka)
To klo 18-19 toko alkeet (tilaa)
To klo 19-20 toko jatkokurssi (tilaa)

Pe klo 18 agilityn alkeiskurssi (tilaa 2 paikkaa)

Pentukurssi oli tarkoitus myös järjestää, mutta toistaiseksi kurssille ei ole ollut kysyntää. Mikäli tilanne muuttuu, niin pentukurssi toki järjestetään. Pentukurssilla tutustutaan sekä tokoon että agilityyn.

Lisätietoja kurssien sisällöstä ja hinnoista koulutus 2013 välilehdellä.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Valmentajapätevyys

15.6.2013 Kim sai virallisen todistuksen suorittamastaan agilityliiton järjestämästä valmentaja II koulutuksesta. Koulutuksessa käsiteltiin mm seuraavia aiheita: mentaalivalmennus (Minna Marsh), liikeanalyysi, agilitykoirien tyyppilliset vammat ja niiden hoito, fyysinen toimintakyky, valmennuksen filosofia, koiran oppimisen perusteet (Tommy Wiren) ja koiran fyysisen kunnon kehittäminen. Koulutus kesti 1,5 vuotta.



lauantai 15. kesäkuuta 2013

MH-luonnekuvaus

Sain Yodalle peruutuspaikan MHseen, joten pakkohan sitä oli mennä homma katsastamaan. Yodan kasvattaja toivoo että pennut käytetään testissä noin vuoden ikäisenä, mutta toivomus ei koske ulkomaille myytyjä koiria. Mielelläni olisin Yodan testannut vuoden ikäisenä, enkä kahden, mutta Suomessa on kennelliitolla eri ikärajat testiin. Tähän väliin todettakoon, että testi on suunnattu nimenomaan nuorille ja muokkaamattomille koirilla. Suomessa se tarkoittanee yli 18 kk vanhaa koiraa ja koska talvella testejä ei järjestetä, niin Yoda kerkesi tyttämään juuri sen 2 vuotta kun testiin päästiin. Testipaikat on myös kivenalla, eli meillä oli tuuria matkassa.
Jonna lähti minun ja Yodan henkiseksi tueksi Mäntsälään. Kimin kanssa Yodan olisi ollut parempi mennä, mutta testipäivä oli päällekkäin agin SM-kisojen kanssa.
Laitan Yodan pentueen testitulokset jossain vaiheessa taulukkona, mutta nyt pikainen kirjallinen sepostus.
Ihmisistä Yoda tykkäsi, onneksi tällä kertaa jätti hyppimisen väliin. Hieman piti testinohjaajaa riepottaa remmissä, mutta homma saatiin kuitenkin toimimaan. Yoda ei siis ole koskaan repinyt remmiä minulla, Kimillä, Jonnalla tai edes äidilläni. No, nyt se sitten piti nähdä, että kyllä koira osaa ties mitä..
Leikkiminen sujui hyvin, kunhan minä vaan sain lelun liikkeelle ja heitettyä. Ensimmäisellä kerralla heitin nimittäin ohi.. Yoda nappasi lelun heti ja tietenkin täyden suun puruotteella.
Takaa-ajoon Yoda lähti, mutta kun saavutti saaliin, niin minusta koira jäi odottamaan ja hieman tökkimään saalista, että liiku nyt.. Lopulta otti myös suuhun ja toi hieman matkaa minullepäin. Toisella kierroksella sama homma, nyt nappasi saaliin heti suuhunsa ja toi pidemmän matkaa takaisinpäin.
3 minuutin "paikallaolossa" Yoda käyttäytyi rauhallisesti. Häntä heilui ja hän yritti saada kontaktia ihmisryhmään. Jonna siellä yritti katsella taivaaseen ja ties minne, ettei vastaa Yodan haasteisiin.. Yoda seurasi ympäristöään, mutta todellakin rauhallisesti. Yodan edesmennyt lähisukulainen olisi kyllä tässä tilanteessa juossut ohjaajaa ympäri ja saalistanut vihreitä pikkumiehiä.. Jollain tasolla siis pojasta polvi parantunut?
Etäleikissä Yoda ei heti tajunnut ommaa, vaan luuli, että äänet kuuluvat yleisöstä ja kääntyi niitä katsomaan. Käänsin koiran ja johan se tajusi, että siellähän liikkuu joku. Kun päästin koiran irti se meni heti katsomaan maalin taakse, mutta rohkeus loppui ja koita tuli takaisinpäin. Leikkijä lähti liikkeelle ja Yoda kiinnostui hommasta uudelleen. Vieläkään ei napannut lelusta kiinni, kävi katsomassa ja hieman ihmetteli, että mitä tuo täti tuossa heiluu ja hyppii. Pieni lenkki takaisinpäin ja sitten lelua repimään.
Haalarilla Yoda oli kuulemma hypännyt muutaman metrin loikan takaviistoon sivulle. Katse ei ollut kääntynyt, mutta kuvaajan mukaan loikka oli ollut näyttävä. Vasta kun pääsin haalarin eteen ja kutsuin koiraa, niin sitten Yoda tuli katsomaan. Siihen saakka piti puhista ja nostella karvoja pusikossa. Tämän kohdan arvostelua hieman ihmettelin, sillä rasti oli eri kohdassa kuin mitä koira teki ja mitä kuvaaja kertoi.. Haalarin ohi käveltiin muutamaan kertaan, hieman piti haalaria mulkoilla ja käydä haistamassa. Ei kuitenkaan suurempia muistijälkiä jäänyt.
Ääniherkkyydessä Yoda myös hyppäsi näyttävästi, mutta meni heti itse katsomaan mistä ääni tuli. Ohikävelyssä oli kuulemma hieman reagoinut siihen kohtaa missä ääni tuli. En osaa itse sanoa, mielestäni koira käveli edessäni liki viivaa pitkin ja kerran ehkä pää kääntyi kohteeseen.
Aaveilla reaktio olikin hieman outo. Yoda heilutteli aluksi häntäänsä ja päästi aaveet todella lähelle. Askelta vajaa siihen viivalle mihin aaveiden olisi pitänyt pysähtyä. Sitten alkoikin ahdistamaan ja karvat pystyssä haukkuen ja puhisten remmin mitan taakse. Kuvaaja pyysi irrottamaan remmistä. Enempää Yoda ei kuulemma pakittanut vaikka irti pääsikin (tässäkin on rasti eri kohdassa, kuin mitä kuvaaja kertoi tapahtuneesta). Yoda piti tasaisen etäisyyden haamuihin ja kun menin haamun eteen niin sieltähän herra tuli mukaan katsomaan ja haamuja riisumaan. Toiseen haamuun kävi ihan itse ottamassa kontaktia.
Loppuleikki meni samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Ei eroa eli koira ei reagoinut testiin ainakaan paineistuen.
Lopuksi oli vielä ampuminen. Ensin minun piti leikkiä koiran kanssa kahden ammunnan ajan siten että liikkeeni ei pysähdy. Oli muuten raskasta yrittää pitää koira liikeessä eikä mennä itse lelun perässä. Yoda kuulu laukaukset, mutta ei reagoinut muuten kuin korvia heiluttamalla. Stten oli sama ampunen passiivisessa tilassa. Tässä ei edes korvat liikkuneet, koira katsoi ampujan suuntaan, mutta ei muuta. Vaikka ääni oli huomattavasti kovempi kuin PK-puolen ampumiset, niin koira kuulemma ei ole kuuro, mutta ei myöskään reagoi ampumiseen. Tämä oli siis eka kerta kun Yodalle ammuttiin ylipäätänsä.
Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Ssiaalinen, ihmisistä ja käsittelystä tykkäävä koira joka on rauhallinen ja omaa täyden suun puruotteen.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Petteri näyttelee

Petteriltä puuttui vielä yksi serti ennen Tallinnan keikkaa, joten olin ilmoittanut hänet DRIVE-IN näyttelyyn Hyvinkäälle.
Jo heti aamusta tuntui oudolta, kun ei tarvinnut kukonlaulun aikaan lähteä liikkeelle. Oudoksi homma vasta menikin, kun koko reissuun meni sen 3 h aikaa, normaalin 12 h sijasta. Ei, en valita. Meille sopivat tällaiset näyttelyt..
Tuija ja Pertti nappasivat meidät kyytiin Hämeenlinnan kohdalla ja Petteri pakattiin Bissen seuraksi autoon. Näyttely oli hieman aikataulusta myöhässä, mutta ei paljoa.
Tuomari tykkäsi Petteristä. Jälleen kerran oli tukka loistavassa kunnossa ja muutenkin herra pisti parastaan pöydällä. TP valintapaikka myös napsahti. Tällä kertaa hieman toivoin, että jatkoon ei päästäisi, sillä sitten olisi pitänyt odottaa näyttelyn loppuun. Pitkällisen TP valintasession jälkeen Petteri jäi kakkoseksi, pää olisi saanut olla leveämpi. Sen verran kauan hommassa meni, että aloi itselläkin ihan käsi puutumaan kissaa pidellessä.
Bissen menestys meni samalla kaavalla, kuin Petterin. Serti tuli, mutta ei muuta menestystä..
Kiitokset taas kerran seurasta ja kyydistä Iittalan porukalle!