"Miksi Hilua käytetään jalostukseen kun se on tuollainen vatipää?" Tai "Miksi Hilulla tehdään pennut kun se on arka ja pelottava?" Kuvaako nuo sitä koiraa joka "muutti" vanhalla iällä meille, keskellä hirveää hälinää lapsiperheeseen, perheeseen missä asuu kissoja ja kissanpentuja ja monta koiraa, ympäristöön, mistä pihalta löytyy vaikka lampaita? Koiraa jonka voi ottaa mukaan hotelliin, laittaa vieraan koiran kanssa samaan huoneeseen ja pitää irti melkein missä vaan? Koiraa joka selviää arvokisojen paineesta ja hälinästä? Ei, ei minun mielestäni..
Olen sanonut, että vaikka en ole kasvattaja, en voisi tehdä pentuetta mistä en itse voisi kuvitella ottavani pentua itselle. Hilun pennuista voin kuvitella ja otankin jos oikeanlainen yksilö syntyy.. Samat suunnitelman on "virallisella" kasvattajalla!
Hilu on ehkä viettänyt nuoruutensa hieman "pienissä piireissä" ja kyllähän se välillä näkyy turhana puhinana. Onko se koiran vika jos sosiaalistaminen on jäänyt heikoksi? Ei, ei ole. Jos vika olisi syvemmällä pääkopassa, pystyisikö koira sopeutumaan kerrasta lapsien ja muiden eläimien keskelle? En usko että pystyisi..
Miksi Hilua mollataan jo ennen mahdollista astutusta mutta urosvalinnasta ei kommentoida mitään? Onko niin, että "huipuista" on helpompi puhua kuin mitättömyyksistä? Olen ajatellut, että Yodan ylisosiaalisuus saisi hieman tasoitusta Hilun välinpitämättömästä ja tasaisesta luonteesta. Kumpi sitten on parempi, ylisosiaalinen vai välinpitämätön? Vaikea sanoa, mutta kyllä Hilu on paljon helpompi hallita ja sen kanssa on helpompi liikkua ja elää, kuin kaikkea rakastavan ison maliuroksen :)
Lisäksi molempien käyttöä jalostukseen puoltaa myös hyvät sukulinjat. Muistan, kun näin Yodan isän mondioring kokeessa Belgiassa! Miten iloinen se koira olikaan siellä "radalla", ohjaajan kanssa hommissa! Samaista koiraa pääsi rapsuttelemaan lastenvaunujen kanssa ja edelleen häntä heilui samaa tahtia kuin puruissa. Tämä koiran iloisuus ja ohjattavuus teki minuun vaikutuksen!. Sama pätee Hilun sukuun, sieltä löytyy ohjattavia ja koulutettavia koiria.
Odotan kuumeisesti astutuksen onnistumista, se lienee lähipäivinä. Edelleen toivon myös, että pennuista tulisi tasapainoisia harrastuskoiria lajiin kuin lajiin ja jotka soveltuvat lapsiperheen sohvanvaltaajiksi ja tuottamaan iloa omistajilleen. Mitään äärimmäistä suuntausta pentueella ei haeta, tarvittavat vanhemmilla olevat ominaisuudet ovat varmasti riittävät. Kummaltakaan ei saalisviettiä puutu, täydensuun puruote löytyy ja koulutettavuus / ohjattavuus on hyvä. Nopeus on se mitä toivon pennuilta löytyvän, jotta saamme uuden "agilitytykin" perheeseen.. Ja joku ehkä toivoo uutta "sukkatyttöä" ;)
Täältä lisätietoja pentusuunnitelmista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti